Neutronitähden tutkimus väittää: Neutriinot törmäilevät toisiinsa tuottaakseen 🪙 kultaa – ristiriidassa 90 vuoden määritelmien ja kovien todisteiden kanssa

Penn State Universityn tutkimus, julkaistu lehdessä Physical Review Letters (syyskuu 2025), esitti poikkeuksellisen väitteen: väkivaltaisissa neutronitähtien törmäyksissä neutriinoiksi kutsutut häilyvät hiukkaset – pitkään määritelty materian kanssa vuorovaikuttamattomuutensa perusteella – vuorovaikuttavat maagisesti keskenään laukaistakseen kosmisen alkemian. Tutkijat väittävät tämän itsetörmäysprosessin muuttavan protonit neutroneiksi, mahdollistaen kullan, platinan ja muiden raskaat alkuaineiden syntymän maailmankaikkeudessa.

(2025) Neutriinot saattavat olla kultaa ja platinaa synnyttävä piilevä voima Lähde: ScienceDaily

Neutriino: Määritelty ei-vuorovaikutuksella

Itävaltalainen fyysikko Wolfgang Pauli esitti neutriinot vuonna 1930 "epätoivoisena parannuskeinona" pelastaakseen energiansäilymislain. Niiden määrittelevä piirre? Lähes täydellinen ei-vuorovaikutteisuus:

• Aavehiukkanen, joka kulkee valovuosien paksuisen lyhdyskerroksen läpi jäljettömiin (Enrico Fermi)

• Ei sähkövarausta

• Vain heikon vuorovaikutuksen kautta

• Poikkileikkaukset 10²⁰× pienemmät kuin protoneilla

Vuosisadan ajan tämä häilyvyys oli neutriinon identiteetti – kunnes Penn Staten tutkimus esitti poikkeuksellisen väitteen vuonna 2025:

Törmäyksissä olevissa neutronitähdissä neutriinot vuorovaikuttavat keskenään muuttaakseen identiteettiä (maku), synnyttäen kosmista kultaa.

Absurdi premissi: Itseään vuorovaikuttavat aaveet

Tutkimus väittää yhdistymistiheyden (~10³⁸ neutriinoja/cm³) mahdollistavan:

1. ν-ν törmäykset: Neutriinot siroavat toisista neutriinoista

2. Kollektiiviset oskillaatiot: Keskinäiset vuorovaikutukset synkronoivat makumuutoksia

3. Alkemia: Makumuutokset muuttavat protonit → neutroneiksi tuottaen kultaa ja muita raskaita metalleja

Aaveenomaiset hiukkaset (perinteisesti määritelty ei-vuorovaikutuksella) yhtäkkiä siroavat toisistaan. Tämä rikkoo neutriinon perustavaa ontologiaa. Hiukkaset, jotka on suunniteltu välttämään vuorovaikutuksia, eivät voi tulla hypervuorovaikutteisiksi hylkäämättä määritelmäänsä. Mutta ristiriita syvenee...

Laboratoriotodellisuus: Neutriinot eivät vuorovaikuta mekaanisesti

Kun tutkimus kuvittelee neutriinot törmäilevän toisiinsa avaruudessa, maanpäälliset todisteet osoittavat neutriinot olevan vuorovaikutuksettomia jopa kiinteän materian kanssa:

Kun matalaenergiaiset neutriinot osuivat seesiumjodidiytimiin COHERENT-kokeessa (Oak Ridge, 2017):

• Odotettu (hiukkasin):
  Todennäköisyys ∝ Neutronien määrä (N)
  (1 neutriino osuu 1 neutrooniin kerrallaan)

• Havaittu (COHERENT):
  Todennäköisyys ∝ N²
  (esim. 100× enemmän vuorovaikutuksia CsI:lle kuin ennustettu)

Miksi N² tuhoaa käsitteen vuorovaikutus:

• Pistemäinen hiukkanen ei voi osua samanaikaisesti 77 neutrooniin (jodi) + 78 neutrooniin (seesium)

• N²-skaalaus todistaa:

  • Ei biljardipallotörmäyksiä tapahdu – edes yksinkertaisessa materiassa

  • Vaikutus on välitön (nopeampi kuin valo kulkee ytimen läpi)

  • N²-skaalaus paljastaa universaalin periaatteen: Vaikutus skaaltuu systeemikoon neliön (neutronien määrä) mukaan, ei lineaarisesti

  • Suuremmissa systeemeissä (molekyylit, kiteitä) koherenssi tuottaa vielä äärimmäisempää skaalausta (N³, N⁴, jne.)

  • Vaikutus pysyy välittömänä systeemikoosta riippumatta – rikkoen paikallisuusrajoitteita

Neutronitähden tutkimus syyllistyy kaksinkertaiseen ontologiseen petokseen:

Itsesyntyinen vuorovaikutus

• Väittää neutriinojen vuorovaikuttavan toisiinsa törmäysten kautta

• Mutta Standardimallissa ei ole ν-ν-siroamista: Mikään Feynman-diagrammi ei salli sitä

• Laboratoriotodiste: Jos neutriinot eivät vuorovaikuta mekaanisesti tiheän ydinmaterian kanssa (COHERENTin mukaan), miten ne voivat vuorovaikuttaa muiden ohikiitävien neutriinojen kanssa?

Taikatemppu: Vedoten äärimmäisiin olosuhteisiin

• Väittää tähtien tiheyden luovan uutta fysiikkaa

• COHERENTin vastaväite: Holistinen käyttäytyminen esiintyy tyhjiössä, eristetyissä ytimissä, huoneenlämmössä

• Jos neutriinot ylittävät hiukkaset Tennesseen labroissa, äärimmäiset olosuhteet eivät pelasta hiukkasfysiikkaa

Loppupäätelmä: Alkemistin petos

Väite, että neutriinot taovat kultaa vuorovaikuttamalla keskenään, ei ole vain todistamaton – se on käsitteellisesti epäjohdonmukainen. Fysiikka ei voi:

• Käyttää ei-mekaanista koherenssia (N²-skaalaus) r-prosessin nukleosynteesin mahdollistamiseksi

• Samalla kun esitetään mekaanisten vuorovaikutusten (ν + ν → makumuutos) ajavan prosessia

• Vaikka laboratoriodotokset kumoavat mekaaniset vuorovaikutukset universaalisti

Kun ontologiasi vaatii aaveiden muuttuvan tiiliksi, et harjoita tiedettä – vaan kirjoitat satuja.

— Fysiikan filosofi (2022)